Joka kerta kun kuulen musiikkia, tai jos joku tietty kappale soi päässä, huomaan ajattelevani että 'miks, miks helvetissä oikei lopetit tanssimisen?' Ehkä pelkäsin jotain. Että oisin loukussa siinä. Joka keskiviikko miun oli pakko mennä sinne ja tanssia. Ehkä halusin tehä sitä vaan sillon ku se tuntu hyvälle, kun oli just sellanen fiilis.
Ehkä halusin että se ois vaan minun juttu, että voisin tehä sitä itsekseni, ja keskittyy vaan siihen omaan suoritukseen. Koska kun olin harkoissa ystäväni kanssa, olin niinku..riippuvainen siitä. En menny treeneihin jos kaveri ei menny, eikä kaveri menny jos mie en menny. En pitäny siitä että se oli niin. Halusin olla siinä yksin. Halusin olla 'Iso tyttö'. Ja haluun vieläkin, haluun selviytyä ite, tässä asiassa.
Ei se ollu sitä etten ois tykänny tanssii ystäväni kanssa, mie todella pidin siitä. Ehkä ei vaan ollu miun aika vielä.
Ja ei, en ees tiiä miten tanssia kunnolla, teen sitä vaan sillo ku siltä tuntuu, mutta se tuntuu niin hyvälle kun tunnen oloni vapaaksi, ja se on tarpeeks miulle.
Tässä tekstissä on niin paljon 'ehkä'-sanoja, mutta...
Alotan tanssimisen vielä uudestaan, joku päivä. Koska rakastan sitä.
*gifit ja kuvat we♥it ! Kirjotin tän tekstin alunperin englanniks (en todella tiiä miks, se vaa tuntu paremmalle sillä hetkellä) ja miun teki mieli laittaa se silleensä tänne, mut aattelin että saattaa olla helpompi näin. Ihanaa huhtikuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti