Just thinking

Oon joskus miettiny millasta ois olla kissa. Olla kotona päivät pitkät, makoilla, nauttia vaan. Metsästää luonnossa vapaana, kiipeillä puissa. Kuulla kaikki äänet selvästi, nähä vielä paremmin. Häipyy vaan yht äkkiä jonnekki omille seikkailuilleen ja sit palata muutaman päivän päästä niinku mitään ei olis tapahtunu, huolestuttaa kaikki. Sit ku kaikki asiat ärsyttäs, kusasis vaan omistajan sänkyyn osottaakseen mieltään. Kyllä ne siitä leppys. Tyytyväisenä kehräis, rauhottavasti. Lihavoitua ja elää kivat yhdeksän elämää.

Tai lintu. Lentäminen. Tuntee ilma siipien alla. Nähä paljon, paljon enemmän. Talveks lentää pois, lämpimään.   Ehkä olla sellanen lintu jota ei heti ensimmäisen metsästyskauden alussa ammuttas alas.

Entäs koira sitten. Lähes aina iloinen, miten yleensä kukaan jaksaa olla koko ajan niin innoissaan. Ehkä se on juuri se paras ominaisuus mitä koirissa arvostetaan. Päivän piristäjä. Se lempeä katse, ihanku se sanos 'mitä nyt turhia murehtimaan, kaikki järjestyy'. Niiden uskollisuus. Elämän rakastaminen, kaikki !

Ihanaa pääsiäistä ja lomia kaikille t. minä joka ei oo saanu vielä yhtää suklaamunia!